Minulla on uusi haaste elämässä. Olen jo monta vuotta ollut tietoinen sellaisesta tummasta salaisuudesta, että itsetuhoisuus on ollut luovuuteni polttoaine. Tästä tavasta on päästävä pois, koska on nyt viime vuoden aikana ymmärtänyt omien kokemusten, mutta myös läheisteni kokemusten kautta, että ihminen saa itsestään kaiken irti vain elämällä tasapainoista elämää. Kompromisseja saa tietenkin olla ja on ymmärrettävää, että en aio täysin panostavaa sieluani kokonaan muuttaa :) Ei ole mahdollista enää this late in the game. Muutos on kuitenkin hyvin iso ja ominiin osa-alueisiin vaikuttava. Joudun miettimään motivaatiotani ja päämäärieni prioriteettejä. Koko elämän prosessin infrasuktruuri tulee muuttumaan.

Tänään en kyllä vielä uutta elämääni laittanut aluille. Töiden jälkeen olisi pitänyt lukea, mutta väsyneenä taisinkin hipsiä kotiin nukkumaan. No ainakin kävin salilla. Ja siitä olen jopa aika ylpeä. Nyt voisi mennä nukkumaan hyvissä ajoin niin ehkä tämä elämä lähtisi ihan itsestään tästä rullaamaan. Yritän pitää kaiken tasapainossa ja syödä hyvin ja terveellisesti, koska siitä tulee hyväolo ja se on vielä kaiken lisäksi kannattavaa minullekin. Vihreä tee, DHA ja EPA, neidonhiuspuukapseli ja rautatabletit! 

Minulla on tarpeeksi sosiaalisia casual virikkeitä, joten voin ihan hyvällä omatunnolla nauttia itseni kehittämisestä. Vähän mieltä painaa kuitenkin oma poikaystävä. Tänään juostessani tajusin yhtäkkiä, kuinka voi olla, että olen ollut ihan kamalan sinisilmäinen kaiken hänen tekemisiensä suhteen. Kauhean vihanpuuska alla mietin mistä kaikesta voin jäädä paitsi. Olen lukenut Liza Marklundin ja Lotta Snickaren Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan, ja olen myös tajunnut kuinka minun omassa suhteessakin on täysin sama asetelma: minä olen herkkä ja poikaystäväni on vaativa osapuoli. Jos minä lähden vaatimaan, jota luultavasti en kauhean diplomaattisesti kyllä osaa tehdä, tilanne kääntyy siihen, että minä valitan. Kyllä hän on minua ihan hyvinkin kohdellut, mutta samalla asiat eivät ole kunnossa paperilla. Uskon ystävienikin huomanneen tämän. Olen yrittänyt olla mahdollisimman rehellinen heille, jotta joku pysyy puolestani objektiivisesti näkemään minun ja poikaystäväni suhteen. Toisaalta on ystävilläni kokemuksen syvää rintaäänt? En usko, että kovin monella ystävälläni on ollut samanlaisia ongelmia, toisaalta ei kyllä kenelläkään ole ollut samanlaista tilannetta.

Nämä lausahdukset poimin tänään netistä:

one can be humble and outspoken at the same time!

a symbiotic relationship, not a parasitic one where a party gives and the other one just takes without giving enough back.

Enempää en jaksa.. Voisin yrittää mennä nukkumaan :)