Kahden viikon jälkeen olen taas Suomessa. Samassa tilanteessa. Odotan, että pääsisin tekemään kaikkea, josta puoliakaan en varmasti tule tekemään. Warwick oli SUUURI pettymys. Laitan kaiken sen granihuoran syyksi sillä kahdella referencellä olisin päässyt jo huomattavasti pitemmälle! Olis kai pitäny mennä tapsan puheille, mutta hei jos jotain haluaa niin se pitää tehdä oikein ja tässä sitä sen takia ollaan. Tällä hetkellä sosiaalinen elämä on täysin nollassa mutta suhtaudun siihen kyllä aika rennosti. Ei hätä ole tämän näköinen. Tekee itse asiassa varmaan hyvää ottaa vaan pientä breikkiä elämästä...

Asioita mitä mun on pakko tehdä, koska en todellakaan aion jäädä rypemään tähän surkeuteen(tai ei tämä mitään surkeutta ole, mutta toisaalta yksinololla on rajansa!)

Julsiin pitää olla enemmän yhteyksissä kuin myös Tiian, Henniin ja Jyriin

Kemppasta pitää nähdä joku päivä

Ja TRiinuskalle viestiä! Olis oikeesti niin mukava nähdä sitä kunnolla. Ei mitään sellasta mennään kahville piste piste piste. tosi jees.

Tuomas pitää saada lukemaan. Se jäbä ei salee oo tehny mitään

Matkat joita suunnittelen:

-6. ehkä STOKIS?.. jos on rahaa ja jos on innostusta eikä duunii

-20.3. jälkeen MIKKELI

-28.3 Spring Awakening

6.4-20.4 KAVERIT

-29.4. VAPUKSI RUoTtIIn

-MATKA birminghamiin/loughboroughin

-27.5 GREASE BILEET

-14.7. Ruisrock!

-reilaus?

Aika paljon kaikkee.. oon kiireinen :)

Nyt seuraavaksi teen mahdollisimman selvän suunnitelman minne haen opiskelemaan!

JEs.. paitsi vois lukee ekaks jotain..

Elämä on pirullinen asia. Välillä saattaa tuntua siltä, että langat on käsissä mutta kuitenkin tulee hetkiä, milloin mahdoton tapahtuu. Maailmalla on tuhansia esimerkkejä kaikesta siitä paskasta, josta saamme kiittää kaaos teoriaa. Kaikki maailman kaavat ja sanonnnat jäsentävät vain osittain maailmaa. Totuushan on yksinkertaisesti se, että jossain vaiheessa niin kaavamaisesti mutta silti hyvin salakavalasti randomness iskee. Jotain tilastollisesti mahdotonta tapahtuu. Jotain joka kuitenkin on aina ollut tilastollisesti mahdollista, mutta jota ihmiset kutsuvat mahdottomaksi. Matka mahdottomuuteen on lyhyt. Kodomilla on 99% mahdollisuus toimia ehkäisyvälineenä, mutta aina äpärät ovat yhtä ihmeellisiä. Vittu.

Ihmiset toimivat matematiikan mukaan. Silti useimmiten tyydytään olemaan penny-wise but pound fool. Ihana sanonta. Jos sinun haluamasi stereot maksavat sen 200 € mutta toisella puolella kaupunkia 100€ on selvä juttu, että kaahaat hakemaan näitä huippuhalpoja stereoita toiselta puolelta kaupunkia. Mutta jos se sinun autosi maksaa 23000€ lähimmässä liikkeessä ja 22900€ toisella puolella kaupunkia, jää matka usein tekemättä. VAIKKA menetys on tasan yhtä paljon :/

Tänään loppui suhteen kuherrusviikko. Tasan viikon se sitten kesti. Tänään on vaan ärsyttänyt ja en ole ajatellut häntä niin paljon. Kaikki se anteeksiantamis-hulapaloo teki kaikesta niin jännää ja kivaa. Se, että toinen on 2000 kilometrin päässä ja sanoo sinua maailman kauneimmaksi ja tiedät, että juuri sillä hetkellä se on totta. Se on autuus. Se on puhdasta onnellisuutta. Sitten astuu elämän muut osa-alueet häiritsemään. On koulutöitä, ihmissuhdeongelmia, väsymystä, suoriutumispaineita ja masennusta. Vasta silloin selviää, onko omassa parisuhteessa sitä taikaa, joka liuottaa ja muuttaa näitä asioita siedettäväksi. Tänään kaiken ylikuormitus teki minusta liian väsyneen ja surullisen.

Olen iloinen kun hän on surullinen, kai koen itseni tärkeäksi silloin. Joku kertoo kurjasta elämästään minulle ja yhtäkkiä pystyn täysin imemään itseeni kaiken sen pahan olon ja tiedän kuinka hänen pitäisi toimia. Jännittävä osuus on se miten saan toisen uskomaan sen, että on oikeassa. Ehkä siis näin oln parhaimmillani koska pystyn häntä auttamaan. Mutta olenko silti paha ja poikkeuksellisen itsekäs ihminen? En halua antaa kaikkea mitä hän vaatii. En pysty antamaan sitä tilauksesta, kun olen niin tapoihini ja oman katsomukseni oikeellisuuteen jumittunut..

Suurin ongelmamme on se kuinka käyttäydymme hädän keskellä aivan eri tavalla. Hän auttaa minua uhmaavilla sanoillaan, pyyteettömällä avunannolla. Ja siitä tulee oikeasti niin hyvä ja virkistynyt olo. Hän tarjoituu tekemään kaiken minun puolesta ja hän osaa roolinsa täysin. Kaiken hän suorittaa sellaisella ihailtavalla uhkarohkeudella kuin hän olisi maailmaa isompi. sydän. Itse en tätä taitoa osaa. Yritän lohduttaa puolittaisilla sanoilla ja teoilla. Hän kysyy voisinko antaa enemmän. Hän haluaisi täyttä hemmottelua. Ymmärrän nyt kuinka hän näkee tilanteen niin että minun tulisi antaa hänelle piristysruiskeita. JA minusta mikään ei ole ällöttävämpää kuin tehdä niin kuin joku toinen on sanellut. Siitä pitää päästää irti. Kaikki tämä korostuu muillakin elämänalueilla. Guidance is good for me. I have to take every small advice and use it to make my behaviour more approriate. Just do it!

Mieltäni kyllä lämmittää äskeinen puhelu. Haluaisin tietää mitä olen tuolle pojalle. En halua häntä enää samalla tavalla mutta haluan löytää sen yhteisen tilan minne joskus pääsimme. Ehkä sitä ei koskaan löydy tai ehkä löytyykin olisi kuitekin hauskaa ottaa rennosti ja pitää hauskaa taas. Voin olla kaveri ja kuunnella häntä. Haluan tietää miten hänella menee.  

huomenna kuuntelut taas. Onnea minulle :)

Nyt pois tästä myrkyllisestä tilasta ja takaisin tuomaan itseäni takaisin. Haluan oppia, kehittää itseäni ja löytää kaikkeen sen vastauksen. Tuntuu, että jollain muilla se tulee niin helposti. Huumorilla peliin takaisin:

päivän ajatus:

eiku nyt vessaan... kauhea vessahätä :) elämä muistuttaa, että elämää tämä vaan on.

En kestä ajatella miten hän on voinut valehdella asiasta näinkin kauan! Tämä on täysin väärin. Kyllä se Tara, josta puhuin jo, tyttö jonka luona Kristian halusi välttämättä käydä viikkoa ennen kuin tuli minun syliini. Tämä tyttö paljastuikin Kristianin suutelun kohteeksi. Aavistin jo kaiken touhuilun aikana, että homma haisee mädälle kananmunalle. Olihan tyttö tullut kuvioihin kaikista pahimpaan aikaan. 

Haiseva homma meni näinkin päin mäntyä:

29.11. Silloin sain ensimmäisen kerran kuulla tästä loistavasta Tarasta, joka oli Kristianin mielestä kaunis ja nero markkinoinnista. Hän ei myös ollut kuin muut. Hän on rauhallinen ja ihana. Ilmoitus siitä, että Kristian oli lukemassa Taralla, tuli mukavasti päivän jälkeen kun odotin anteeksipyyntöä herralta. Mutta hän ei vastannut puhelimeen.

Sitten seuraavana viikkona Tara oli kaikkialla mukana. Oli synttärit, joista ei voinut jäädä pois, oli luistelu, josta ei voinut jäädä pois. Sitten oli dokauskerta, joka kulminoituu siihen, että Tara pussaa poikaystävääni. Sen jälkeen käydään vielä kahvilla ja toivotaan parasta. Tämä olisin ihan suotavaa, jos SE EI VITTU OLIS MUN POIKAYSTÄVÄ SILLÄ HETKELLÄ. Paskalta haisee Taran pillu.

Pakko myöntää itselleni jo tässä vaiheessa, että kosto elää. Minä, kaikista ihmisistä, minä, joka olen aina ollut kostamista vastaan. Minä haluan kostaa ja vielä Taralle. Voi helvetti. Tästä tuli mieleen, että Kristian kyllä varsin hyvin tiesi minun vaikean tilanteen pettämisen suhteen. Hän tietää kuinka olen jo osani kärsinyt. Hän myös tiesi, että halusin totuuden ja kuinka en valehtelemista tiedä. Ei siis ollut tietämättömyyttä ne väärät valinnat vaan tietoisesti tehty.

Helmikuu ja näin se taas lähtee käyntiin uusi kuukausi. Tasan kahdenkymmenenviiden päivän jälkeen olen kaksikymmentä vuotta ja iloinen siitä, että saan vihdoin jättää tämän teeskenlevän teini-iän taakseni ja keskittyä elämään tätä elämää, jota ei enää paljon ole jällellä. Antaa virran viedä. En pidä häntä enää tärkeänä, pitää siis löytää jotain muuta tekemistä elämässä.

Voi karhun muna. Nyt ei muu auta kuin myöntää itselleen, että olen vaikka ajatuksissani olen aika sataprosenttisesti panostamalla tähän lukemiseen, epäonnistuminen on lähellä. Epäonnistuminen ja itsepetos, jotka olen naamioinut ajan puutteeseen. Pitäisi vain ottaa silmä käteen ja todeta, että verkkaisestihan tämä hyperopiskelu on tässä mennyt. 

Eli mitä olen saanut aikaisiksi? Olen saanut kaksi kirjaa kokonaan kirjoitettua ylös ohjelmaani.. Eihän se mitään varsinkaan kun viikon tavoite oli ainakin neljä! Kai pitää mennä tutkimaan montako kirjaa on jäljellä, vaikka pelkään pahinta. No okei, niitä on onneksi vaan kuusi. Kai saan tän homman ihan pakettiin. Suututtaa vaan kun luon itselleni niin paljon luppoaikaa. Kaiken luppoajan takia minulla ei todellakaan ole aikaa kunnon vapaa-aikaa, laadukkaaseen vapaa-aikaa. Surullista, että syytän itseäni vapaa-ajan tehottomasta käytöstä, mutta kyllä siinä on vähän totuuttakin.

Sitten raha-asia! Ei! Kamalasti mennyt rahaa, en kestä, ollenkaan. Dokauksen ymmärrän, mutta kun ei ole vieläkään maksanut sitä Amarillo-tapausta niin johan on taas ajateltu paljon. Kaiken tän lisäksi haluisin vaan ostaa uusia ihania tuotteita, jotka parantaisi mun elämää, kuten läppärille suojan, gingo bilobaa (PAKKO muuten ostaa sitä.. tai hkä ostan sitten Uukkosesta), EPAA, valokuva-albumeita.. no ja kaikkee mahdollista.

no nyt on kuitenkin mennyt ihan hukkaan vaikka kuinka paljon rahaa. Mitäs kaikkea on Kristianin lähdön jälkeen ostettu? No kuudetta linjaa pidettiin yllä dokaamalla 2+2+5+1+9+15+18= 51, pitää muuten sisällään kaikkien KOLMEN paikan narikat ja sisäänpääsymaksut sun muut (juomat). Pelkkiin juomiin meni 25 euroa.. Kahen viikon bussipysäkkidokaamiset huom! ei hyvä. Näillä hinnoilla ei alkoholisteja tehdä. No ainakin näin CS:ssän, kaikkia kivoja kavereita ja sain kotimatkalle seuraa! Mitäs muuta on tehty? No ainakin käyty matkamessuilla, joo-o, oli kivaa ja en kadu. Sit olen maksanu jonkun Jennin lentolipun, vienyt kotiin pizzoja ja käynyt syömässä kaverin läksiäisissä. Olen hyvä ihminen. H&M:stä olen ostanu pikkareita, joka johdattaakin mukavasti seuraavaan vitutuksen aiheeseen:

MENKAT

Naisen kuukautiset eivät voi kestää kolmea viikkoa! Menen ihan oikeasti hulluksi ja kuinka joku törppö poikaystävä edes kehtaa ottaa nokkiinsa, kun mietin ääneen, että voisin lopettaa ehkäisyrenkaan käytön. "tulee niin kalliiksi mulla" "paljon kivempi ilman" "sit voin pysyä sun sisällä" näihin legendaarisiin kommentteihin voin vaan kaikkiin kommentoida, että joku taitaa katsoa omaa napaa. 1) tulee kalliiks.. aaaaah.. Joo, se että minä joudun uhraamaan aikaa siihen, että käyn lääkärissä ja ostamaan itse jotain renkaita, jotka maksaa 30 kappale! Joku voi miettiä miten kalliiksi ehkäisy mulle tulee! JA kun satun olemaan ainoo ihminen, joka ehkäisystä pitää huolen heti kun siirrytään ehkäisyrenkaaseen. 2) Joo ei todellakaan sama asia päde minulla. Seksi laatu huonontunut ekpotentiaalisesti. Mikä on esileikki? 3) Kovottavaa. Pillu valuu, hyi. Joo no jos huonon ja ällöttävän seksin ja kolme viikkoa kestävien kuukautisten hinta on 30 euroa niin ei kiitos. Tässä loppuu usko. En voi käydä suihkussa Elixiassa, joudun heittämään parikymmenet pikkuhousut pois kun olen joka ikinen uusi päivä elänyt toivossa, että ne loppuisi. Olen kuvottava ja verinen. Olen ihminen, joka on vuotanut verta jo kolme viikkoa. Ei ihme jos puhti alkaa kadota, I presume.

Kiitos tästä päivästä, on vain ollut raivoissani. Poikaystävä ei ole kiinnostanut, eikä kiinnosta edelleenkään. Osaan muokata menneisyyden näyttämään niin pahalta. Haluan kuittailla ihmisille ja esittää elämäni tylysti. Mietin tosissani, että kun nään Jessin seuraavan kerran niin voisin aivan hyvin halata sitä ja sanoa sen jälkeen, että: "And this is the girl who misses my man EVERY NIGHT. And I can assure you that what you said to Kris in facebook translates even worse to Finnish. People liked to ask me about it, but explained that you have a boyfriend. And my condolences to Cameron, but what ever you do at night my boyfriend does better .. So I guess Im the winner here after all." Sitten olisin kuin joku diiva ja se muija jäätyisi ja ymmärtäis kuinka huora se on. Emotional demeanours can only be dealt with emotional harshness.

I will not invite Kris to my life again. He is officially been banned for how he has behaved. How can he be angry about me showing my mother his Facebook profile? He afraid that my mother will see why her duaghter almost reached depression last fall? So that my mother would see why I said to her that we ought to break up? So that my mother will see, on his front page how a girl misses him every night and how he has arranged a drink meeting with a random girl? Or how he has been SO drunk that he has made a fool of himself? Or that whenever he goes out with a big group of people, there are always pictures of him only posing with girls? and that this has been going on from day one?

But why isn't he afraid of what I could tell? I could inform my mother how, in my darkest moment he would be ignorant. Or that he would suddenly be studying at a girl's place after we had had a fight. And when I said I didn't like that he has been spending the day with her, he hanged out with her every day on that week. Even when I made it clear that is something I don't want. And everything ended with him drinking with the same girl, just the two of them. Or that he woke up from a girl's room after a big big night. And explained it saying: "well we were both so wasted, we couldn't have done it because if had taken our clothes off then there would have been no way we could have been able to put them back on." And this girl just fucked Kris's roommate month ago.

Catharsis complete. Ever so sweet. I have nothing to say anymore. Or maybe just that I have no recollection of anything positive to have happened during those three months. I didn't grow at least. I learned the hard way that big changes should be contemplated and never rushed. How is this so sad?

Taisin vaihtaa kieltä. Kuinka pelottavaa. Aivan kuin olisin eri ihminen. Ja ehkä olenkin. Olen niin katkera Englanniksi. 19 niin on valinnan kuumottava paikka. En ainakaan halua Skotlantiin lähteä vain siitä syystä, että menen poistamaan kuvani Kristianin koneelta ja koska haluan tavarani takaisin. Tällä hetkellä minua ei vaan huvi ollenkaan. Jos haluan erota niin kai minun pitäisi edes yrittää tehdä erosta jotenkin miellyttävä. Vihaiset erot vanhingoittava ihmisiä. 

Teenkö saman virheen kuin kaverini, joka itseään vanhingoittaa? Luonko tilannetta, jossa ensin olen vahvoilla, mutta oikeasti kaadun itsepetokseni kanssa pettymysten ja itseinhon kuoppaan. Teen itsestäni vahvan, huijaamalla omaa uskomusjärjestelmääni. Sitten jos eroan, niin sokeudunko? Enkö näe ja ymmärrä mikä edessä häämöttää? Sen tässä eilen keksin, että ihminen ei saa omien arvojensa puitteessa mennä yli ja lähteä viettämään elämää, joka on jotain suhteen ja sinkkuuden väliltä. Tällöin ihminen ei kunnioita omia periaateitaan. Tämä on ainoa tapa miten ihminen voi itsensä lopullisesti tuhota. Periaatteista pidetään kiinni, vaikka sattuisi. 

Okei. Nyt jotain positivista. Salilla oli kivaa ja jooga oli yllättävän haastavaa! :) Näin myös tutun, mikä oli hauskaa. Oli myös itsetuntoa kohottavaa huomata, että sain kutsun Jonnan läksäreihin. (Taas yhdet läksärit, nämä on jo seitsemännet.. alkaa olla jo vähän läppä) Hiphei. Terveellinen elämä ja nukkumaan kymme... yhdeltätois.. kahdeltatoist? :D Jos yrittämisen mukaan ihmiset pääsisivät unten maille niin minä olisin nukkunut jo monta vuotta hyvin.

Peace